Capsicum annuum
Capsicum annuum var. annuum on yleisin ja levinnein ihmisen jalostama paprikalaji maailmalla
Tieteellinen tausta
Eräät tutkijat, kuten A.T.Hunziker, lukevat saman lajin alle myös geneettisesti tämän kanssa lähes identtiset Capsicum chinense ja Capsicum frutescens -lajit. Annuum-paprikan kantamuoto on villi Capsicum annuum var. glabriusculum, joka kasvaa harvinaisena luonnostaan alueella pohjois-Brasiliasta eteläiseen USA:han, joten se on siten pohjoisin tunnettu villichili. Capsicum annuumissa on useimpien villien (ja kaikkien ihmisen kaupallisesti hyödyntämien) paprikalajien tavoin 24 kromosomia. Sen lähimmät geneettiset sukulaiset ovat villeissä paprikoissa Capsicum galapagoense, sekä Capsicum chacoënse. Se kykenee risteytymään myös lähisukulaistensa, Capsicum chinensen ja Capsicum frutescensin kanssa, sekä vaihtelevalla menestyksellä ainakin Capsicum baccatumin kanssa.
Kasvatus
Toisin kuin sen latinankielinen nimi viittaa, kasvi on monivuotinen. Käytännössä sitä kuitenkin hyödynnetään vain yhden satokauden ajan kaupallisessa tuotannossa. Yksi syy tähän lienee annuumin
paprikakasviksi epätavallisen heikko kyky talvehtia. Se on hyvin altis juurilaholle ja tuholaisille, erityisesti talviaikaan.
Annuum on jalostettu pelto- (eteläisemmässä ilmastossa) ja kasvihuoneoloissa hyvin menestyväksi ja satoisaksi paprikakasviksi, mutta kotikasvatuksessa sen tuholaisherkkyys ja melko tarkat vaatimukset mm. lannoituksen suhteen tekevät siitä vähemmän ihanteellisen kasvin etenkin kasvatusta aloitteleville.
Ominaispiirteitä
Tyypillinen annuum on pieni- tai keskikokoinen paprikakasvi, korkeudeltaan noin 30 cm:stä yli metriin. Se kasvattaa puumaisen varren, jossa on kohtalaisen paljon melko leveitä oksia. Lehdet ovat paprikoiksi pieniä tai keskikokoisia, sileitä ja karvattomia. Kukan terälehdet ovat tavallisesti puhtaan valkeita, joskus harvoin violetteja, kuten C. annuum 'Bolivian Rainbow':ssa. Niissä ei esiinny monille muille paprikalajeille tavallisia vihreitä, keltaisia tai ruskeita täpliä. Heteiden varret ovat valkokukkaisilla lajikkeilla aina puhtaan valkeat, mikä on tärkeä tunnistuskeino lähisukulaisiin C. chinenseen ja C. frutescensiin. Kukkia lähtee pääsääntöisesti vain yksi per nivelkohta, tämäkin toimii erottavana tekijänä tunnistuksessa.